Ah, tätä paskaa

Tästä piti tulla joku valitusteksti, vaikkei mua oikeasti edes vituttanut kunnolla päivällä. Siis edes päivällä. Sillä lienee jotain vaikutusta asiaan, että se yks pääsi sieltä leiriltä. Ikävää en edes tajunnut ollenkaan, ennen kuin kuulin, että sillä oli vaikeaa siellä yhdessä vaiheessa. (Anteeksi tällaisen epäselvän paskan kirjoittaminen, en jaksa kirjoittaa ymmärrettävämmin.)

No mitä tänään tapahtui? Miksi minun olisi pitänyt valittaa? 

Aamulla löysin pussistani ärrältä saamani arvan. Raaputtelin sen arvellen, ettei sieltä kuitenkaan tulisi mitään. No itse asiassa voitin jotain. Nimittäin paketillisen salmiakkia. (Ne jotka minut tuntevat, tietävät mikä tässä voisi ketuttaa…) Kuitenkin se lähinnä huvitti. Se ei enää huvittanut niin paljoa, kun huomasin laittaneeni jalkaani housut, jotka päällä on kankea liikkua, mutta jotka meinaavat jatkuvasti tipahtaa päältä.

Unohtelin sitä sun tätä ja piti vähän väliä palailla hakemaan milloin mitäkin. Uikkarit, laukku, mehupullo, leikkelerasia, avaimet… Sitä tavallista hajamielisyyttä minulta.

Mitäs sitten vielä? Aivan. Vessat. Siellä oli paskaa jossain, missä sitä ei pitänyt olla ja kaikki käsipyyherullat oli loppu vessoista ja varastosta ja vessapaperikin näytti uhkaavasti loppuvan kohta. Ja huomasin myös kumihanskojen olevan loppu, mikä harmitti, kun siivoilin muovipussit kädessä paskaa pois.

Vähän väliä musta tuntu viime viikolla, että mun odotetaan tekevän hommat samalla nopeudella ja tehokkuudella kuin ammattilaissiivooja. Koskaan ei tee riittävän nopeasti, riittävän paljon ja riittävän huolella. Asiaa suunnilleen joka aamu puolinukuksissa ajateltuani, olen tullut siihen tulokseen, että siivoojan ammatti laskee itsetuntoa. Tai sitten se on se lukiolaisuus. Tai väsymys.

Tuota aiempaa listaa jatkaakseni kompastuin myös ruohonleikkuriin peruuttaessani varastosta mukanani kottikärryllinen puita ja viimeistä hotellihuonetta siivotessani mopinvarsi katkesi. Että sellaista tänään.