Viikonloppufeilit

Olin perjantaina tulossa opistolta kotiin, kun pihatiellämme tuli vastaan poikakaverini porukoiden auto, jolla oli perässään meidän peräkärrymme. Kuski morjesti ja morjestin sen tarkemmin ajattelematta takaisin. Sitten aloi ihmetellä, mitä se oikeastaan teki meidän peräkärryllä ja miksi se tuli tähän aikaan sitä hakemaan. Edellisenä iltana se oli kertonut tulevansa vasta kahden tunnin päästä käymään siitä kellonajasta, mitä tulin kotiin.

Menin sitten kysymään isältä, että miksi poikakaverini ”pölli” meidän peräkärrymme. Isä vähän ihmetteli asiaa ja sanoi, että ei hän vain tiedä, mutta meidän naapuri ainakin tarvitsi sitä. Sitten paljastui, että naapurillamme on täsmälleen samanlainen auto, kuin poikakavereideni porukoilla. Isää tapaus huvitti jostain syystä kovastikin. Se vittuili, että pitääkö hänen varoittaa naapurin isäntää, etten oikein erota sitä poikakaveristani. Sitten se listasi tuntomerkkejä, että naapurimme on lyhyt ja vauhdikas, kun taas poikakaverini pitkä ja rauhallinen.

Myöhemmin viikonloppuna sitten feilasin erään roolipelihahmohakemukseni. Tai en minä oikeastaan mielestäni feilannut, olin vain vähän eri linjoilla ylläpidon kanssa. Ylläpito muun muassa sanoi, etten voi olettaa muiden tietävän hahmoni hyvästä muisista, ellei se itse kerro siitä. Nauroin kämppikselleni, että jostain kumman syystä minun ei ole koskaan tarvinnut kertoa kellekään huonosta muististani, ja kaikki sen on silti huomannut...