Barranca

Aamulla oli täysin tyven eikä näkynyt pilvenriekalettakaan. Nousin joskus puoli kahdeksalta ja kävin aikanikuluksi kävelemässä.

Yhdentoista maissa lähdimme retkelle eräälle luonnonsuojelualueella olevalle kanjonille. Patikoimme kahden kymmenenseitsemän asteen lämpötilassa kanjonia ympäröivän kasvuston seassa kuunnellen lintuja, jotka pysyttelivät mieluummin näkymättömissä.

Siellä oli muuten aivan valtavia kaisloja. Katkaisin yhden kuivuneen ja mittailin sen pituudeksi seitsemisen metriä. Kämppis kuvaili maisemia. Sai se muutaman linnunkin ja yhden liskon tähtäimeen.

Onnistuimme jotenkin eksymään reitiltämme ja päädyimme kymmenen kilometriä pidemmälle patikkareitille. Poikkesimme polulta ja onnistuimme pääsemään ylös kanjonista. Pian huomasimme kuitenkin olevamme jollain aidatulla appelsiiniviljelmällä. Kaikki ulos vievät portit olivat lukossa.

Huomasimme, että viereisellä pellolla oli työskentelemässä pari miestä. Ystäväperheestä mukana oleva tuttumme yritti puutteellisilla espanjankielentaidoillaan selvittää, miten pääsisimme takaisin sinne luonnonsuojelualueelle tai edes pois appelsiiniviljelmiltä. Mies oli aidan takana ja selitti espanjaksi, että olimme jonkun toisen alueella, joten hän ei voinut avata portteja. Mies kuitenkin tiesi reitin hänen alueelleen ja pääsimme sitä kautta pois. Mies antoi puistaan meille sitruunoita mukaan. Yritimme kiitellä ontuvalla espanjan ääntämyksellämme.

Mies vei meidät ystävällisesti autolla takaisin sinne, minne olimme oman automme jättäneet. Oli muuten yllättävän vaikeeta löytää lähtöpaikkaamme alueelta.

Yritimme tarjota rahaa kiitokseksi, mutta mies ei huolinut, vaikka olikin joutunut kuskailemaan meitä siestallaan. Kiittelimme kovasti ja etsin jonkun espanjankielisen ystävällisen fraasin.

Nyt olemme päässeet takaisin asunnolle. Olemme levähtäneet vähän ja lähdemme kohta ulos syömään. Voisi käydä vähän uimassakin tänään. Nuha on onneksi lähes kadonnut.