Verta, hikeä ja kyyneleitä

Vaikeudet eivät tosiaan loppuneet paperin homehtumiseen. Käytin sitten loppuen lopuksi paperimassan tilalla styroksimuovia. Huomasin tehneeni arkkitehtuurin kolmiulotteisen tehtävän väärän kokoiseen laatikkoon. Joten enemmän ja vähemmän uusiksi meni. No lopulta siitäkin tuli valmista. Ei kovinkaan hieno, mutta valmis. Ylpein olen arkkitehtuurin tehtävästä numero 1. Siitä saa parhaiten selville, mikä oli aiheeni ja se on muutoinkin teknisesti onnistunein. Olen alkanut yhä enemmän huomata, että vesivärit on se mun juttu. Laitan niistä kuvia myöhemmin.

Arkkitehtuurin ennakkotehtävät eivät olleet suinkaan ainoat tehtäväni. Nekin onneksi sain viikonlopun aikana tehtyä. Sekään ei kyllä vaikeuksitta onnistunut. Työ numero 2 oli tussityö. 9. versio oli se minkä loppuen lopuksi lähetän. Sen uudelleen tekeminen ei tosin ihan hirvittävästi haitannut, kun yhden version tussaamiseen meni 30min - tunti. Enemmän vitutti, kun minun piti tehdä uudelleen kuuden tunnin vesivärityö. Leikkasin ensimmäisen version väärän kokoiseksi (liian pieneksi). Joten eikun alusta vaan. Onneksi työskentely oli toisella kertaa jo nopeampaa, sillä tiesin jo mitä halusin ja miten.

Eilen kävin viemässä arkkitehtuurisen tehtävän henkilökohtaisesti Otaniemeen. Tuli siitä pidemmän puoleinen ajoreissu, mutta ainakin tiedän varmasti että a) se on varmasti ajoissa perillä ja b) missä kunnossa se on perillä.

Ai niin ja tuo veri tuli, kun leikkasin etusormen nivelen päältä palasen pois. Tuli todettua sitten, että luokan ensiapupakkaus olisi ehkä hyvä päivittää.