Sinäkin Brutukseni
Kävin 14.4. TAYSissa toistaiseksi viimeisellä käynnillä. Mattila lähetti käynnistä tiivistelmän ja diagnoosin. Oleellisimmat osat ovat lainauksena alla
Käynnin aikaan olin ollut vähän alle viikon kipeänä/tulossa kipeäksi. Nyt olen ollut noin 2,5 viikkoa vaihtelevan kipeänä. Ennen tätä, heti speksin jälkeen ja sen aikana oli jotain omituista oireilua. Välissä oli taas ihan normaali jakso ja sitten taas. Pääsiäisenä en tosiaan jaksanut tehdä juuri mitään. Alkuviikosta olin vakuuttunut, että tämä on menossa ohi. Nyt tuntuu taas siltä, että tämä ei mene koskaan ohi. Niinkuin olisi joku kunnon major system failure menossa.
Onneksi tällä viikolla ei ollut luentoja. En saanut raahauduttua edes harrastusten puiteissa mihinkään. (Paitsi speksin vaalikokoukseen.) En itsepuolustukseen, en dogsitterkoulutukseen, en ainejärjestön kokoukseen, en mihinkään. No kaverin tupareissa tuli käytyä. Sekin oli samassa kerrostalossa, joten matka ei ollut huikea.
Soittaminen ja sähköpostien kirjoittaminen on aivan ylivoimaisen vaikeaa. Esseiden kirjoittaminen myös. Ajattelukaan ei tunnu luonnistuvan ja unohtelen jatkuvasti asioita.
Ehkä kaiken kiteyttää vessanpönttömme. Siivosin sen varman viimeksi, kun anoppi tuli käymään. Sen jälkeen se pysyi kivasti pitkään puhtaana. Sitten mulla ei ollut aikaa siivota. Sitten vessasta meni valo, enkä mä nähnyt siivota ja nyt mä en kerta kaikkiaan vaan jaksa. Katselen hiljalleen pönttöön kertynyvää ruskeaa kalvoa ja muuta likaa ja mietin, eikö se häiritse ketään muuta.
Sen lisäksi havaitsin, että meillä haisee, enkä jaksa tehdä sillekään mitään.
En jaksa. En tiedä edes missä määrin tää on psyykkistä ja missä fyysistä, mutta ne ovat alkaneet liittoutua mua vastaan. Mielialavaihtelut on perseestä. Musta kuitenkin tuntuu, että mun kroppa on pettänyt mut ensin.
"Status: Vastaanotolla on asiallisesti ja koherentisti keskusteleva nuori henkilö. Keskustelee vastavuoroisesti ja reflektoivasti. Tutkittavan kertomuksesta muodostuu looginen narratiivi. Esiin ei tule vakavaan mielenterveyshäiriöön viittaavia oireita. [Selitystä parista tehdystä testiä, joiden mukaan ei myöskään oireilua.]Eli mulla on diagnoosi. Kun haluan lähetteen hoitoihin, otan yhteyttä heihin uudestaan.
--
Uuden DSM-V-luokituksen gender dysphoria - diagnoosin kriteerit kyllä täyttyvät. -- Sovitaan, että ottaa yhteyttä, jos/kun haluaa edetä kohti somaattisia hoitoja. Tuolloin voidaan järjestää hoitoneuvottelu siten, että paikalla on tutkittava, sh [sairaanhoitaja] ja allekirjoittanut [psykiatri].
--
Diagnoosi: F64.8 Muu sukupuoli-identiteetti"
Käynnin aikaan olin ollut vähän alle viikon kipeänä/tulossa kipeäksi. Nyt olen ollut noin 2,5 viikkoa vaihtelevan kipeänä. Ennen tätä, heti speksin jälkeen ja sen aikana oli jotain omituista oireilua. Välissä oli taas ihan normaali jakso ja sitten taas. Pääsiäisenä en tosiaan jaksanut tehdä juuri mitään. Alkuviikosta olin vakuuttunut, että tämä on menossa ohi. Nyt tuntuu taas siltä, että tämä ei mene koskaan ohi. Niinkuin olisi joku kunnon major system failure menossa.
Onneksi tällä viikolla ei ollut luentoja. En saanut raahauduttua edes harrastusten puiteissa mihinkään. (Paitsi speksin vaalikokoukseen.) En itsepuolustukseen, en dogsitterkoulutukseen, en ainejärjestön kokoukseen, en mihinkään. No kaverin tupareissa tuli käytyä. Sekin oli samassa kerrostalossa, joten matka ei ollut huikea.
Soittaminen ja sähköpostien kirjoittaminen on aivan ylivoimaisen vaikeaa. Esseiden kirjoittaminen myös. Ajattelukaan ei tunnu luonnistuvan ja unohtelen jatkuvasti asioita.
Ehkä kaiken kiteyttää vessanpönttömme. Siivosin sen varman viimeksi, kun anoppi tuli käymään. Sen jälkeen se pysyi kivasti pitkään puhtaana. Sitten mulla ei ollut aikaa siivota. Sitten vessasta meni valo, enkä mä nähnyt siivota ja nyt mä en kerta kaikkiaan vaan jaksa. Katselen hiljalleen pönttöön kertynyvää ruskeaa kalvoa ja muuta likaa ja mietin, eikö se häiritse ketään muuta.
Sen lisäksi havaitsin, että meillä haisee, enkä jaksa tehdä sillekään mitään.
En jaksa. En tiedä edes missä määrin tää on psyykkistä ja missä fyysistä, mutta ne ovat alkaneet liittoutua mua vastaan. Mielialavaihtelut on perseestä. Musta kuitenkin tuntuu, että mun kroppa on pettänyt mut ensin.
Hei! Petturi! Sut kohta lynkataan.
Taistelunne turha, kohta kumoon kaatuu.
Kapinoiva kansa, pian maahan maatuu.
- Vallankumous, vuoden 2014 PahkiSpeksissä
Kommentit
Lähetä kommentti