Jos olisin mies osa 1

Aiempi osa: Jos olisin nainen.

Lähden taas olettamuksessa liikkeelle siitä, että olisin syntynyt samaan perheeseen, samaan tilanteeseen, samanlaisella temperamentilla ja niin edelleen. Esittelen nyt ensiksi skenaariota, että olisin syntynyt transpojaksi ja myöhemmin, että olisin syntynyt cispojaksi.

Jos olisin transmies, olisin luultavasti hoksannut olevani trans paljon ennen kuin näin ei-binäärisenä transihmisenä. Sukupuolibinääriin jakautuvaa transihmisyyttä on mediassa ja monessa muussa paikassa paljon enemmän esillä kuin minkäänsorttista muunsukupuolisuutta, joten olettaisin, että olisin melko nopeasti poiminut samaistumisen kohteiden kautta itselleni transidentiteetin ja lähtenyt viimeistään teini-ikäisenä etsimään verkosta vertaistukea.

Luultavasti olisin myös alkanut käydä teini-iässä transpolilla, Tampereella, löydettyäni internetistä tietoa aiheesta. Olisin halunnut ottaa nimekseni "Vesa", kuten tiedän, että vanhempani olisivat minut nimenneet, jos minulla olisi ollut toisenlaiset genitaalit. Kehodysforiani saattaisi olla pahempi, jopa siinä määrin, että en pitäisi synnyttämistä lainkaan vaihtoehtona, joten olisin aloittanut fysiologisen sukupuolen korjauttamisen niin pian, kuin mahdollista. Vanhempani olisivat saattaneet olla sitä mieltä, että mun pitäisi odottaa ainakin täysi-ikäiseksi saakka, koska Suomessa on lisääntymiskyvyttömyysvaatimus sukupuoltaan korjauttaville ja he pelkäisivät minun katuvan sitä.

Olisin kuitenkin lähtenyt sukupuolenkorjausprosessiin heti kun mahdollista, sillä en olisi pitänyt todennäköisenä, että ei-transitioituneena onnistuisin hankkimaan lapsia. Myöskään siinä tapauksessa, että olisin pitänyt synnyttämistä varteenotettavana vaihtoehtona. Yksi syy olisi ollut se, että olisin varmaan pitänyt seksuaalisen kanssakäymisen harjoittamista ns. "naisen roolissa" sen verran vastenmielisenä, että siitä ei olisi tullut mitään ja toisekseen siksi, että ei-transitioituneena henkilönä on erittäin vaikea löytää kumppania. Yleensä ihmiset, jotka kokevat vetoa tietynlaiseen ruumiiseen, olettavat, että mieli olisi jollain tapaa "samaa paria" tai voivat pelästyä sitä, että se ruumis tulee muuttumaan vielä transition myötä hyvin radikaalisti.

En siksi myöskään kovin todennäköisesti seurustelisi nykyisen kumppanini kanssa. Olisin melko varmasti ystävystynyt hänen kanssaan, eikä sekään varmaan olisi ihan täysin mahdotonta, että olisimme nykyisin kämppiksiä. Yliopistossa olisi jo mahdollista, että olisin alkanut seurustella jonkun kanssa. Isommissa kaupungeissa ja korkeakouluissa on kuitenkin verrattaen helpompaa löytää avarakatseisia ihmisiä kuin pikkupaikkakunnalla. Sen lisäksi olisin luultavasti jo sen verran pitkällä transitiossa, että erottuisin tuskin juuri lainkaan cismiehestä, ainakaan noin jokapäiväisessä elämässä.

Muilta osin, elämäni saattaisi olla hyvin samanlaista kuin nykyisinkin.